torstai 2. huhtikuuta 2009

Paljon asiaa

Kerrottavaa on paljon, valmista ei yhtään.

Tilasin ihan Eglannista asti lankaa, että varmasti saisin tehtyä sellasen neuleen jota tulis käytettyä. Kauheella innolla neuloinkin.



Koko ajan vähän oli sellanen kutina, että tuleeko liian iso.. Sovitinkin monta kertaa. Kumma juttu, ettei voi ajoissa lopettaa ja purkaa vaan pitää posottaa kahta kovempaa eteenpäin. Vähän niin ku silmät kiinni ja odottaa koska kolahtaa.



Ei se kuvissa niin hullun isolle näytä. (Noi tavarat muuten tuolta taustalta on jo onneks kannettu varastoon..) Kolme viikkoa mietin, että pitäiskö purkaa. Kaivoin kaapista sopivan neuleen ja vertasin.



Kerättiin vähän rohkeutta ja purettiin. Nyt odotellaan uutta inspiraatiota.

Sitte oli täällä Turussa käsityömessut. Mä oon joskus pettynyt siellä pahasti kun ei ollut ihan sitä mitä mä odotin. Nyt en odottanut mitään. Noh, vähän kun maksais 12 euroo siitä että saa mennä ostoksille. Mä olisin kaivannut enemmän uusia tekniikoita ja lankoja ja jotain sen sellaista. Siellä tehtiin vieläkin niitä samoja paperinarukukkia joita oli jo kaksi vuotta sitten.. =) Onneksi Tapio pelasti päivän.



Dropsin Alpacaa, mulla on sitä jemmassa muitakin värejä ja ajatus jonkinlaisesta raitatakista elää.

Trekking Hand Art, kauniit värit ja teki vaan mieli ostaa se. (Oli sitä paitsi tarjouksessa).

Araucania Ranco Multy, ihan mun värit ja seki oli tarjouksessa. Lisäks sitä on niin moni kehunut, että oli ihan pakko.



Samalta Tapiolta tuli myös seuraavat langat, Sisu sukkiin ja muut kevätpipoihin. Odottaa nekin inspiraatiota. Sain muuten mun työkaverinkin haksahtamaan nettikauppaan, yhdessä noita tilattiin ja varmaan tunti meni puhelimessa siellä sivuilla hengaillessa.

Siitä asti kun näin Tikrun Trysterot, on mun pitänyt tehdä sellaset. Ei sitten ollut mitään kivaa lankaa kun niitä oli pakko alottaa joten pieleen menee. Eka sukka melkein valmis, mutta mutta.. Väri on ei yhtään mun, en ikinä käyttäis noita. Eikä tuu mieleen ketään tutuista jolle noi vois antaa. Taas itketään ja puretaan.

Paitsi jos joku ihan ehdottomasti tykkää noista ja haluis ne, niin voisin neuloa ne ja vaihtaa johonkin. Lankaan, sukkiin, lapasiin, ihan mihin vaan? Mulla on kapea nro 37 jalka. Sellaseen vois olla aika sopivat.



Sitten ihan puun takaa iski lyhythihaisen takin ohje. Onneksi on tota lankaa tullut jemmattua ennenkin, onpa sitten mistä ottaa.



Jospa seuraavaksi taas jotain valmista. Tällä menolla aika epätodennäköistä, mutta ainahan voi kertoa mitä kaikkea on purkanut.

4 kommenttia:

SatuK kirjoitti...

Voi mikä postaus! :D Mä myös kerään ja kerään lisää lankoja enkä saa mitään valmiiksi. Lipaston laatikossa odottaisi useampi purkuun menevä työ.. sun langat näyttää kauniilta, kyllä niistä varmasti vielä jotain ihanaa valmistuu :)

kaisa kirjoitti...

Voi että! Täällä minä jupisen itselleni, että kumma juttu kun ei voi sovittaa ajoissa. Mulla menee just toisinpäin, liian pientä tulee. Hihat aloitin just kolmanteen kertaan neulomaan. Sama malli siis tulossa.

Tess kirjoitti...

Mulla on havaittavissa välillä ihan samantyyppistä oirehdintaa purkamisen suhteen. Olen muutaman kerran neulonut tosi pitkälle (tai jopa valmiiksi) neuletyön, vaikka ensikerroksilta alkaen on ollut sellainen tuntuma, että puikot ovat vääränkokoiset ja lopputuloksesta ei tule oikeankokoista. Sitten puretaan ja kasvatetaan luonnetta. Eh. Miksi sitä välillä pitääkin olla niin jääräpäinen :D

Tsemppiä uusintayritykseen :)

KESÄN LAPSI kirjoitti...

Voi kun harmittaa sun puolesta, että jouduit purkamaan neuleesi. Puseroissa on aina niin pal kutomista! Toivottavasti jaksat tehdä kaiken uudestaan.
Sukat on aivan ihanat.