perjantai 26. joulukuuta 2008

Viimeiset

Aina joululahjojen kanssa tulee pieni paniikki, vaikka kuinka yrittäis ajoissa tehdä. Äidin sukat valmistui aattoiltana anoppilassa ollessa. Eilen aamulla sitten paketoin ja kiikutin perille.



Malli: Embossed Leaves kirjasta Favorite socks
Lanka: Idena Robust 74 g
Puikot: 3 mm


Toisessa kuvassa väri on oikea, mutta kuva muuten onkin sitten aika hirveä.



Nyt kun joulu on juhlittu ja olis vielä pari vapaapäivää jäljellä, niin sainkin kivan flunssan. Ehkä neulon jotain simppeliä tai sitten luen Liza Marklundin uusimman. Telkkarikin suoltaa aamusta iltaan kaikkea höttöä, joten eiköhän tässä aika kulu.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Jumitusmalli

Nää olis ne tilaussukat. Äiti pyysi tekemään miehensä veljen naisystävälle (ei lyhyemmin vois sanoa?) joululahjaksi jotkut sukat. Ikuisesti kaunis, mun henkilökohtainen jumitussukkamalli.



Malli: Kerttu-sukat
Lanka: 7 veljestä (unohtu punnita)
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38, ohjeen isompi


Toi koko on vedetty ihan hatusta. Jalkoja oli kuulemma katsottu vähän sukkia silmällä pitäen ja päätelmä meni niin, että "ei mikään kauhean iso, mutta vähän leveä". Toivottavasti nää on nyt sit sellaset.

Tosta mallista vielä sen verran, että nyt tais riittää. Olisko neljännet puolentoista vuoden aikana? Oli aika takkusta puuhaa jälkimmäisen sukan kanssa, mutta periksi ei anneta. Nätti malli se on kuitenkin.

torstai 11. joulukuuta 2008

Kopio

Huutelin tossa taannoin, ettei miehille ole tarpeeksi sukkamalleja. Annikainen vinkkasi katsomaan tekemiään miesten sukkia. Mä sitten kopioin kun oli niin hianot.



Malli:Sammeli
Lanka: 7 veljestä 158 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 43
Muistiin: Silmukoita 56


Mun mielestä näissä on loistava idea ja on sopivan miehekäs. Menee äidin miehelle joulupakettiin. Vielä pitäis jotain lahjoja neuloa, puikoilla on yhdet tilaussukat jouluksi. Teen sitten niitä omia sen verran kun ehdin, onneksi pakollisimmat alkaa olla hallinnassa.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Tänään tarjotaan teetä

Sain Arteenilta teetä. Täältä pesee.

Työ
Mun lapsuuden haaveammatti on ollut lastenhoitaja. Niimpä sitten lukion jälkeen opiskelin itseni lähihoitajaksi ja erikoistuin lapsiin ja nuoriin. Haaveena oli lastensuojelu- tai nuorisotyö. Kävi kuitenkin aika pian selväksi, ettei noihin paikkoihin ole lähihoitajilla kovin suuria mahkuja. Menin kesätöihin vanhainkotiin ja sieltä tie toi tähän nykyiseen hoitokotiin. Mun osastolla on pääasiassa kehitysvammaisia ja tykkään niistä ihan hirveästi. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta kyllä se jotain antaakin. Meiän kehitysvammaisilla on yhtä huono huunorintaju kun mullakin ja ne on aitoja. Kun pistää itsensä likoon niin niiltä saa aika paljon. Ne tykkää meistä. Me hoitajat ollaan niitten toinen perhe.

Tiistai-jumppa
En oo koskaan harrastanut liikuntaa, se ei oo ollut mun juttu. Paitsi kohta kolme vuotta olen raahannut itseni tiistai-jumppaan. Tätä hurjaa saavutusta olen hehkuttanut, ja tulen hehkuttamaan aina! Jumppa on kivaa ja se tunne minkä siitä saa, mutta enempään en ainakaan toistaiseksi pysty.



Tortillat
Voisin syödä tortilloita vaikka joka päivä. Varsinkin sitä punaista salsakastiketta. Täytteeksi ei tarvita muuta kun salaattia ja sitä kastiketta. Ja tästä kätevä aasinsilta ruokaan. Mä tarviin ruokaa, muuten olen kiukkunen ja hankala. Jostain syystä mieskin on sen jo oppinut.

Toyota Club of Finland
Mies harrastaa intohimoisesti omaa Toyotaansa muiden kaltaistensa kanssa. Sen myötä myös mä oon saanut muutaman uuden ystävän. Ja se on arvokasta se, sillä eipä niitä ystäviä tässä iässä enää kovin helpolla löydy. Meillä on siinä porukassa ollut heti alusta asti tosi helppoa, kaikki tytöt ovat tulleet juttuun keskenään eikä suurempia sanomisia ole ollut. Kesän tapahtumat mökkeilyineen on ollut parhautta: on saunottu, puhuttu kipeistäkin asioista, juotu, syöty ja siivottu. Ens kesää odotellessa.



Talvi
Tykkään talvesta, sellaisesta kunnon talvesta. Pakkasta ja lunta ja auringonpaistetta niin se on upeaa. Olen joskus vieläkin haaveillut muuttavani Lappiin ihan niiden talvien takia, siellä on niin kaunista. Tykkään myös tuulesta ja tuiskusta silloin kun on pukeutunut kunnolla. Kun voi levittää kädet ja tuntea tuulen, sillon on jotenkin sellanen olo, että on elossa.

Turva
Vanhemmat eros kun olin 22-vuotias, eikä se ollut lainkaan helppoa vaikka asuin jo poissa kotoa. Sitä ymmärsi kaiken mitä siinä tapahtu ja mitä siinä oli takana. Ne oli tosi ahdistavia aikoja, oli tosi turvaton olo kun kaikki oli hajalla. Sitten samana päivänä kun vietiin äidin muuttokuorma kotoa, tapasin Miehen. Kai siitä alkoi yksi uusi jakso mun elämässä. Tällä hetkellä mun turvasatama on meidän koti, mun Mies. Ja tietty mun muukin perhe.



Tulevaisuus:
En odota tulevaisuudelta mitään muuta kuin tavallista elämää. Toivon, että olis vaan hyvä olla, sais lapsia ja talon (talo pitää kyllä ostaa, ei niitä mistään saa). Kävis töissä ja neulois ja leipois pullaa. Ja että joskus olis kesämökki. Ja että kaikki olis terveitä eikä kukaan kuolis koskaan.

Noin. Vielä jos joku tahtoo kirjaimen niin mullahan niitä riittää. Seuraavaksi sitten jotain neulottua.