Uusinta

Äiti tilasi uuden pipon jo joskus ties koska. Mutta ei sitä aina pysty ihan heti eikä edes samana vuonna.. Nyt kuitenkin tuli sopivasti inspiraatio tehdä uusinta aikasemminkin tekemästäni Shediristä. Jäi silloin kaivelemaan kun siitä tuli niin iso. Lahjoitin sen edellisen työkaverilleni jolla on iso pää (anteeks!) ja se onkin sitä pitänyt paljon. Ei se hukkaan mennyt, mutta kuitenkin harmitti.

Nyt vahingosta viisastuneena loin vaan 112 silmukkaa. Toistin mallikertaa vaan kolme kertaa ja aloitin kavennukset, äiti sitä paitsi toivoi aika matalaa pipoa. Kun edelleen siitä tuntui tulevan vähän turhan korkea niin jätin viimeisten kavennuskerrosten väliltä välikerroksia pois. Näin siitä tuli oikein hyvä!



Malli: Shedir (pdf), (Ravelry)
Lanka: 7 veljestä 60 g
Puikot: Joustin 3 mm, muuten 3,5 mm

Jotenkin tykkään tästä mallista niin paljon. Tekis vielä mieli tehdä itsellekin, mutta ehkä etsin jonkun muun kivan pipomallin. Vaikka yhtään pipoa en tarvitse, en muutenkaan ehdi niitä kaikkia käyttää.

Nyt kuitenkin pitää neuloa loppuun palmikkotakki jonka aloitin jo joskus syksyllä. Tilattuna on meinaan uusia ihania lankoja kahta isompaa juttua varten. Eikä mitään isoja voi aloittaa ennen kun on vanhat valmiina. Tein myös vähän vaihtokauppaa joten sukkiakin pitäis tehdä..

Mikä on kun ei taidot riitä..

Hah hah. Tää pipo on viikon vitsi. Meni sitte kaikki niin pieleen kun mennä vaan voi. Sitä paitsi tässä syy miksi en tee enempää kirjoneuleita. Hah.

Ensinnäkin toi provisional cast on (eka kerta) sujus ihan hyvin siihen asti kunnes poistin sen apulangan. Luontireuna purkaantui! What?! Päätelmä oli, että en vaan osaa ja loin tavallisesti silmukat ja siitä sitte posotin eteenpäin.

Pipo oli valmis ja luin sitten sitä ohjetta, että poimi luontireunan silmukat ja poista apulanka. Just. Pitäiskö ehkä vähän keskittyy ohjeeseen siinä kohtaa kun on into piukassa alottamassa jotain?



Malli: We call them pirates (ravelry)
Lanka: 7 veljestä 79 g
Puikot: 3,5 mm

Tästä tuli tosi iso, menee Miehellekin. Vaikka en sitä alareunaa sitten neulonutkaan niin kun piti niin silti piti kääntää sitä nurjalle kaks senttiä. Menee nyttenkin vähän silmille. Fiilis on se, että tulipa tehtyä ja todettua taas että kirjoneule ei ole mua varten. Ihailen niitä jotka sen taitaa.

Sen verran on kunnianhimoa mukana tässä harrastuksessa, että en halua julkisesti kulkea minkään sellaisen asusteen kanssa mihin en ole itse tyytyväinen. Ehkä joskus pimeässä voi pitää tai sitten mies saa laittaa ton tallille kun makaa auton alla öljyssä. Mun päässä sitä ei tulla julkisilla paikoilla näkemään.

Uutta settii

Mulla olis uus setti valmiina. Eipä siinä kauaa mennyt kun vaan pisti toimeksi.

Pipo valmistui jo viime vuonna, mutta en sitten löytänyt mieleistä mallia lapasille joten urakka seisoi. Pipo oli kyllä sellanen yhden illan homma, tosi kiva ja yksinkertainen malli. Tästä tykkään.



Malli: Karkauspäivän pipo
Lanka: Novita Mambo 86 g
Puikot: Resorissa 6 mm, muuten 7 mm

Lapaset oli ihan yhtä nopee tehdä kun toi pipokin, mutta sitä oikeaa mallia ei meinannut millään löytyä. Yhtäkkiä se vaan oli siinä ja sit pitiki jo alottaa tekemään.



Malli: Kalanruotolapaset
Lanka: Novita Mambo 86 g
Puikot: Resorissa 5 mm, muuten 6 mm

Oisin voinu tehdä tällä mallilla piponkin, mutta kun oli jo toi palmikkopipo tehtynä niin en sitä enää viitsinyt purkaa. Kovin oon tyytyväinen molempiin. Kuvat on otettu sisällä vaikka ulkonakin on ollut hyviä kuvauskelejä. Kiitos vaan kolmivuorotyölle siitä, että ei paljon olla Miehen kanssa samaan valoisaan aikaan kotona.

Vielä perustumput herralle seitsemän vuotta. Soitti ihan itse ja kysyi tekisinkö hänelle lapaset. Ne sitten vielä eilen illalla rutistin valmiiksi.



Malli: Perustumput (oma?)
Lanka: Novita Isoveli 57 g
Puikot: Resorissa 4 mm, muuten 5 mm
Muistiin: Silmukoita 30

Koska on uusi vuosi, niin tässä julkisesti nyt ilmoitan, että en osta enää Novitan lankoja. On aika siirtyä kokeilemaan uusia juttuja. Sitä Novitaa täällä kyllä tulee neulottua vielä paljon jos meinaan varastoa tyhjentää, ne ei ikävä kyllä hetkeen lopu.

Viimeiset

Aina joululahjojen kanssa tulee pieni paniikki, vaikka kuinka yrittäis ajoissa tehdä. Äidin sukat valmistui aattoiltana anoppilassa ollessa. Eilen aamulla sitten paketoin ja kiikutin perille.



Malli: Embossed Leaves kirjasta Favorite socks
Lanka: Idena Robust 74 g
Puikot: 3 mm

Toisessa kuvassa väri on oikea, mutta kuva muuten onkin sitten aika hirveä.



Nyt kun joulu on juhlittu ja olis vielä pari vapaapäivää jäljellä, niin sainkin kivan flunssan. Ehkä neulon jotain simppeliä tai sitten luen Liza Marklundin uusimman. Telkkarikin suoltaa aamusta iltaan kaikkea höttöä, joten eiköhän tässä aika kulu.

Jumitusmalli

Nää olis ne tilaussukat. Äiti pyysi tekemään miehensä veljen naisystävälle (ei lyhyemmin vois sanoa?) joululahjaksi jotkut sukat. Ikuisesti kaunis, mun henkilökohtainen jumitussukkamalli.



Malli: Kerttu-sukat
Lanka: 7 veljestä (unohtu punnita)
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38, ohjeen isompi

Toi koko on vedetty ihan hatusta. Jalkoja oli kuulemma katsottu vähän sukkia silmällä pitäen ja päätelmä meni niin, että "ei mikään kauhean iso, mutta vähän leveä". Toivottavasti nää on nyt sit sellaset.

Tosta mallista vielä sen verran, että nyt tais riittää. Olisko neljännet puolentoista vuoden aikana? Oli aika takkusta puuhaa jälkimmäisen sukan kanssa, mutta periksi ei anneta. Nätti malli se on kuitenkin.

Kopio

Huutelin tossa taannoin, ettei miehille ole tarpeeksi sukkamalleja. Annikainen vinkkasi katsomaan tekemiään miesten sukkia. Mä sitten kopioin kun oli niin hianot.



Malli:Sammeli
Lanka: 7 veljestä 158 g
Puikot: 3,5 mm
Koko: 43
Muistiin: Silmukoita 56

Mun mielestä näissä on loistava idea ja on sopivan miehekäs. Menee äidin miehelle joulupakettiin. Vielä pitäis jotain lahjoja neuloa, puikoilla on yhdet tilaussukat jouluksi. Teen sitten niitä omia sen verran kun ehdin, onneksi pakollisimmat alkaa olla hallinnassa.

Tänään tarjotaan teetä

Sain Arteenilta teetä. Täältä pesee.

Työ
Mun lapsuuden haaveammatti on ollut lastenhoitaja. Niimpä sitten lukion jälkeen opiskelin itseni lähihoitajaksi ja erikoistuin lapsiin ja nuoriin. Haaveena oli lastensuojelu- tai nuorisotyö. Kävi kuitenkin aika pian selväksi, ettei noihin paikkoihin ole lähihoitajilla kovin suuria mahkuja. Menin kesätöihin vanhainkotiin ja sieltä tie toi tähän nykyiseen hoitokotiin. Mun osastolla on pääasiassa kehitysvammaisia ja tykkään niistä ihan hirveästi. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta kyllä se jotain antaakin. Meiän kehitysvammaisilla on yhtä huono huunorintaju kun mullakin ja ne on aitoja. Kun pistää itsensä likoon niin niiltä saa aika paljon. Ne tykkää meistä. Me hoitajat ollaan niitten toinen perhe.

Tiistai-jumppa
En oo koskaan harrastanut liikuntaa, se ei oo ollut mun juttu. Paitsi kohta kolme vuotta olen raahannut itseni tiistai-jumppaan. Tätä hurjaa saavutusta olen hehkuttanut, ja tulen hehkuttamaan aina! Jumppa on kivaa ja se tunne minkä siitä saa, mutta enempään en ainakaan toistaiseksi pysty.



Tortillat
Voisin syödä tortilloita vaikka joka päivä. Varsinkin sitä punaista salsakastiketta. Täytteeksi ei tarvita muuta kun salaattia ja sitä kastiketta. Ja tästä kätevä aasinsilta ruokaan. Mä tarviin ruokaa, muuten olen kiukkunen ja hankala. Jostain syystä mieskin on sen jo oppinut.

Toyota Club of Finland
Mies harrastaa intohimoisesti omaa Toyotaansa muiden kaltaistensa kanssa. Sen myötä myös mä oon saanut muutaman uuden ystävän. Ja se on arvokasta se, sillä eipä niitä ystäviä tässä iässä enää kovin helpolla löydy. Meillä on siinä porukassa ollut heti alusta asti tosi helppoa, kaikki tytöt ovat tulleet juttuun keskenään eikä suurempia sanomisia ole ollut. Kesän tapahtumat mökkeilyineen on ollut parhautta: on saunottu, puhuttu kipeistäkin asioista, juotu, syöty ja siivottu. Ens kesää odotellessa.



Talvi
Tykkään talvesta, sellaisesta kunnon talvesta. Pakkasta ja lunta ja auringonpaistetta niin se on upeaa. Olen joskus vieläkin haaveillut muuttavani Lappiin ihan niiden talvien takia, siellä on niin kaunista. Tykkään myös tuulesta ja tuiskusta silloin kun on pukeutunut kunnolla. Kun voi levittää kädet ja tuntea tuulen, sillon on jotenkin sellanen olo, että on elossa.

Turva
Vanhemmat eros kun olin 22-vuotias, eikä se ollut lainkaan helppoa vaikka asuin jo poissa kotoa. Sitä ymmärsi kaiken mitä siinä tapahtu ja mitä siinä oli takana. Ne oli tosi ahdistavia aikoja, oli tosi turvaton olo kun kaikki oli hajalla. Sitten samana päivänä kun vietiin äidin muuttokuorma kotoa, tapasin Miehen. Kai siitä alkoi yksi uusi jakso mun elämässä. Tällä hetkellä mun turvasatama on meidän koti, mun Mies. Ja tietty mun muukin perhe.



Tulevaisuus:
En odota tulevaisuudelta mitään muuta kuin tavallista elämää. Toivon, että olis vaan hyvä olla, sais lapsia ja talon (talo pitää kyllä ostaa, ei niitä mistään saa). Kävis töissä ja neulois ja leipois pullaa. Ja että joskus olis kesämökki. Ja että kaikki olis terveitä eikä kukaan kuolis koskaan.

Noin. Vielä jos joku tahtoo kirjaimen niin mullahan niitä riittää. Seuraavaksi sitten jotain neulottua.