Ensinnäkin toi provisional cast on (eka kerta) sujus ihan hyvin siihen asti kunnes poistin sen apulangan. Luontireuna purkaantui! What?! Päätelmä oli, että en vaan osaa ja loin tavallisesti silmukat ja siitä sitte posotin eteenpäin.
Pipo oli valmis ja luin sitten sitä ohjetta, että poimi luontireunan silmukat ja poista apulanka. Just. Pitäiskö ehkä vähän keskittyy ohjeeseen siinä kohtaa kun on into piukassa alottamassa jotain?
Malli: We call them pirates (ravelry)
Lanka: 7 veljestä 79 g
Puikot: 3,5 mm
Tästä tuli tosi iso, menee Miehellekin. Vaikka en sitä alareunaa sitten neulonutkaan niin kun piti niin silti piti kääntää sitä nurjalle kaks senttiä. Menee nyttenkin vähän silmille. Fiilis on se, että tulipa tehtyä ja todettua taas että kirjoneule ei ole mua varten. Ihailen niitä jotka sen taitaa.
Sen verran on kunnianhimoa mukana tässä harrastuksessa, että en halua julkisesti kulkea minkään sellaisen asusteen kanssa mihin en ole itse tyytyväinen. Ehkä joskus pimeässä voi pitää tai sitten mies saa laittaa ton tallille kun makaa auton alla öljyssä. Mun päässä sitä ei tulla julkisilla paikoilla näkemään.
7 kommenttia:
Uuh, kuulostaa niin tutulta. Siis sekä tapa lukea ohjeita hyvin kursorisesti ja kiroilla sit jälkeenpäin, kuin myös toi kirjoneulehomma. Sympatiat sinne! :)
Mä tein kans pari vuotta sitten pari kappaletta tota pipoa lahjaksi, ja niitä tehdessäni totesin että ei tuu Vilmasta kirjoneulojaa, ikinä. Nyt vasta alkaa tuntuun siltä että ehkä kuitenkin pitäis vielä kokeilla uudestaan, jos se sittenkin sujuis. :)
Epäonnistumisia tulee itse kellekin, jos se nyt yhtään lohduttaa. Harmi kyllä, että ei onnistunut. Kirjoneule on kuitenkin sen verran isotöistä, että ei ihme jos pettymys iskee.
Kirjoneulepinta näyttää kyllä kuvan perusteella ainakin siistiltä, joten älä nyt kirvestä heitä vielä kaivoon. Ohuemmat langat vain kehiin.
Sun pitää etsiä isopäinen ihminen ja lykätä pipo hänelle lahjaksi :D
PS. Mie opin lukemaan ohjeet kunnolla ja ajatuksella läpi sen jälkeen, kun olin pari kertaa tehnyt jonkun tosi ison virheen ja purkanut enemmän kuin laki sallii. Vieläki mulla käy kyllä satunnaisesti niin, että joutuu purkamaan ihan vain siksi, kun ei ole lukenut ohjetta kunnolla.
Mulla tahtoo iskeä välillä ajatus, että ohjessa on virhe ja sitten pitää tehdä miten itse asian parhaaksi näkee. Jossakin vaiheessa sitten huomaan, että olisikin vaan kannattanut lukea ohje loppuun asti kunnolla, niin olis ymmärtänyt sen "virheen" merkityksen ;)
Vilma: Jep, ei sitä vaan malta kun on intoo täynnä ja pitäis HETI päästä hommiin.
Tess: Kuva kaunistaa, pääkallot on ihan ok, mutta ne kaikki pikkutöherrykset hukkuu pahasti harmaaseen. Täytyykin koittaa ohuemmilla langoilla jos ois helpompaa. Kiitos vinkistä!
Sanni: Sama juttu. Sitä vaan ajattelee, ettei se näin voi mennä. Ei osaa ajatella kuin jollain tietyllä tavalla.
Hehheh, kuulostaa tutulta :) tuo ohjeiden lukeminen ja ymmärtäminen.. Tällee se kyllä näyttää hyvältä, mutta kun se pitäs olla aina just eikä melkeen.
Hienohalta työ pipo kyllä näyttää. Mulle käy vähän väliä samanlailla että into iskee ymmärryksen/keskittymisen edelle ja sitten vaan puretaan.
Kyselit siitä Tychusesta: Loin 7veikalla ja 4mm puikoilla sen ohjeen mukaisen 38 s. ja niistä pipoista tuli ihan erikokoiset. Violetti on yli 5 cm korkeampi kuin punainen...
Täällä kanssa yksi intoilija ja purkaaja. Musta tekemäsi pipo on hieno.
Lähetä kommentti