tiistai 9. joulukuuta 2008

Tänään tarjotaan teetä

Sain Arteenilta teetä. Täältä pesee.

Työ
Mun lapsuuden haaveammatti on ollut lastenhoitaja. Niimpä sitten lukion jälkeen opiskelin itseni lähihoitajaksi ja erikoistuin lapsiin ja nuoriin. Haaveena oli lastensuojelu- tai nuorisotyö. Kävi kuitenkin aika pian selväksi, ettei noihin paikkoihin ole lähihoitajilla kovin suuria mahkuja. Menin kesätöihin vanhainkotiin ja sieltä tie toi tähän nykyiseen hoitokotiin. Mun osastolla on pääasiassa kehitysvammaisia ja tykkään niistä ihan hirveästi. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta, mutta kyllä se jotain antaakin. Meiän kehitysvammaisilla on yhtä huono huunorintaju kun mullakin ja ne on aitoja. Kun pistää itsensä likoon niin niiltä saa aika paljon. Ne tykkää meistä. Me hoitajat ollaan niitten toinen perhe.

Tiistai-jumppa
En oo koskaan harrastanut liikuntaa, se ei oo ollut mun juttu. Paitsi kohta kolme vuotta olen raahannut itseni tiistai-jumppaan. Tätä hurjaa saavutusta olen hehkuttanut, ja tulen hehkuttamaan aina! Jumppa on kivaa ja se tunne minkä siitä saa, mutta enempään en ainakaan toistaiseksi pysty.



Tortillat
Voisin syödä tortilloita vaikka joka päivä. Varsinkin sitä punaista salsakastiketta. Täytteeksi ei tarvita muuta kun salaattia ja sitä kastiketta. Ja tästä kätevä aasinsilta ruokaan. Mä tarviin ruokaa, muuten olen kiukkunen ja hankala. Jostain syystä mieskin on sen jo oppinut.

Toyota Club of Finland
Mies harrastaa intohimoisesti omaa Toyotaansa muiden kaltaistensa kanssa. Sen myötä myös mä oon saanut muutaman uuden ystävän. Ja se on arvokasta se, sillä eipä niitä ystäviä tässä iässä enää kovin helpolla löydy. Meillä on siinä porukassa ollut heti alusta asti tosi helppoa, kaikki tytöt ovat tulleet juttuun keskenään eikä suurempia sanomisia ole ollut. Kesän tapahtumat mökkeilyineen on ollut parhautta: on saunottu, puhuttu kipeistäkin asioista, juotu, syöty ja siivottu. Ens kesää odotellessa.



Talvi
Tykkään talvesta, sellaisesta kunnon talvesta. Pakkasta ja lunta ja auringonpaistetta niin se on upeaa. Olen joskus vieläkin haaveillut muuttavani Lappiin ihan niiden talvien takia, siellä on niin kaunista. Tykkään myös tuulesta ja tuiskusta silloin kun on pukeutunut kunnolla. Kun voi levittää kädet ja tuntea tuulen, sillon on jotenkin sellanen olo, että on elossa.

Turva
Vanhemmat eros kun olin 22-vuotias, eikä se ollut lainkaan helppoa vaikka asuin jo poissa kotoa. Sitä ymmärsi kaiken mitä siinä tapahtu ja mitä siinä oli takana. Ne oli tosi ahdistavia aikoja, oli tosi turvaton olo kun kaikki oli hajalla. Sitten samana päivänä kun vietiin äidin muuttokuorma kotoa, tapasin Miehen. Kai siitä alkoi yksi uusi jakso mun elämässä. Tällä hetkellä mun turvasatama on meidän koti, mun Mies. Ja tietty mun muukin perhe.



Tulevaisuus:
En odota tulevaisuudelta mitään muuta kuin tavallista elämää. Toivon, että olis vaan hyvä olla, sais lapsia ja talon (talo pitää kyllä ostaa, ei niitä mistään saa). Kävis töissä ja neulois ja leipois pullaa. Ja että joskus olis kesämökki. Ja että kaikki olis terveitä eikä kukaan kuolis koskaan.

Noin. Vielä jos joku tahtoo kirjaimen niin mullahan niitä riittää. Seuraavaksi sitten jotain neulottua.

2 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Samanlaisia tulevaisuuden toiveita olisi itsekullakin.. ja toivoahan aina saa. Mäkin olen kiukkuinen, jos en ole syönyt kunnolla, ja onneksi myös minun mieheni on sen oppinut :D.

Laura L kirjoitti...

Eipä ole kerta eikä kaks kun on menty Hesen kautta mun kiukuttelujen takia. =)